Skenaariopohjainen monimuuttuja-analyysi itseohjautuvan joukkoliikenteen lähitulevaisuudesta Helsingissä

Near-future implementations of services operated with connected and automated vehicles (CAVs) have received little attention in the scientific literature even though an increasing amount of service pilots are organised every year all around the world. This study aimed to systematically, through expert and stakeholder interviews, identify alternative collective transport service designs for connected and automated, rubber-tire vehicles and criteria based on which these services should be evaluated. Additionally, the relative importance and the viability of the criteria were investigated alongside the performance of the imagined services with a multicriteria scenario evaluation exercise. The participants had rather similar views about the future CAVs but some divergence occurred as well. All participants viewed CAVs, in the early stages, as a way to complement the collective transport system. The vehicles were mostly associated with feeder and last/first mile services. Two service designs were frequently mentioned in the interviews: point-to-point fixed-route services and point-to-point flexible-route services. Flexible services were associated with loosely populated suburban neighbourhoods and fixed services with densely populated areas. However, a conflicting result was obtained from the multicriteria process, as the participants expected that the imagined fixed-line services would distinctly outperform the flexible ones in both densely and loosely populated settings. Nevertheless, the participants expected that the CAV-services, fixed or flexible, would be an improvement from the conventional bus lines that were used as a reference point. Besides the service designs and the locations of implementation, divergence occurred in the expected rate of technological development and in the services’ presumed ability to advance equal mobility. For evaluating the service designs, thirty-three criteria were identified and grouped into six main criteria: safety, reliability, transport system effects, travel experience, resource efficiency, and environmental effects. Safety was regarded, by far, as the most important criterion followed by reliability, transport system effects, travel experience tied with resource efficiency, and finally environmental effects.Joka vuosi järjestetään yhä suurempi määrä itseohjautuvilla ajoneuvoilla liikennöitävien joukkoliikennepalveluiden pilottikokeiluja. Siitä huolimatta lähitulevaisuuden automatisoidut joukkoliikennepalvelut ovat saaneet osakseen vain vähän huomiota tieteellisessä kirjallisuudessa. Tässä tutkimuksessa pyrittiin asiantuntija- ja sidosryhmähaastattelujen avulla tunnistamaan joukkoliikennepalvelutyyppejä, joita tullaan lähitulevaisuudessa liikennöimään itseohjautuvilla kumipyöräajoneuvoilla sekä kriteereitä, joiden perusteella näitä palveluita tulisi arvioida. Lisäksi palvelumallien toimivuutta sekä kriteerien riittävyyttä ja suhteellista tärkeyttä tutkittiin skenaariopohjaisella monimuuttuja-analyysillä. Haastattelujen perusteella pystyttiin tunnistamaan yhtenevyyksiä sekä eroavaisuuksia osallistujien odotuksissa ja näkemyksissä. Kaikki osallistujat pitivät itseohjautuvia ajoneuvoja ensisijaisesti tapana parantaa joukkoliikenteen syöttö- ja niin kutsuttuja ”viimeisen mailin” yhteyksiä. Kaksi palvelumallia toistuivat valtaosassa haastatteluista: kiinteällä reitillä liikennöitävät sukkulalinjat sekä kutsupohjaiset sukkulalinjat. Kiinteät linjat yhdistettiin tiheästi asuttuihin naapurustoihin, kun taas joustavat reitit yhdistettiin pientalo- ja haja-asutusalueisiin. Monimuuttuja-analyysi tuotti kuitenkin havaitun ajatusmallin kanssa ristiriitaisen tuloksen, sillä vastaajat arvioivat kiinteiden linjojen toimivan huomattavasti paremmin sekä tiheästi että väljästi asutuilla alueilla. Kaiken kaikkiaan osallistujat uskoivat, että molemmat palvelumallit kehittäisivät arvioitujen alueiden joukkoliikennettä nykyisestä. Palvelutyyppien ja niiden toimialueiden lisäksi ristiriitoja asiantuntijoiden välillä ilmeni näkemyksissä teknologisen kehityksen nopeudesta sekä palveluiden kyvystä palvella kaikkia ihmisryhmiä tasapuolisesti. Palvelumallien arviointia varten tunnistettiin kolmekymmentäkolme kriteeriä, jotka ryhmiteltiin kuuteen pääkategoriaan: turvallisuus, luotettavuus, liikennejärjestelmävaikutukset, resurssitehokkuus, käyttäjäkokemus ja ympäristövaikutukset. Kyselyvastausten analyysin perusteella osallistujat pitivät turvallisuutta selvästi tärkeimpänä kriteerinä, ja sitä seurasivat luotettavuus, liikennejärjestelmävaikutukset ja resurssitehokkuus yhdessä käyttäjäkokemuksen kanssa. Vähiten tärkeänä kriteerinä osallistujat pitivät ympäristövaikutuksia

Seurantakäsikirja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan vuosille 2020–2026

Tämä merenhoidon seurantakäsikirja käsittää merenhoitosuunnitelman seurantaohjelman kuvauksen kokonaisuudessaan. Se päivittää vuoden 2014–2020 seurantaohjelman ja sitä sovelletaan vuoden 2020 heinäkuusta vuoden 2026 heinäkuuhun. Seurantaohjelma on osa merenhoidon suunnittelua, jota tehdään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) toteuttamiseksi. Tämä laki ja asetus on annettu meristrategiadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista) kansallista toimeenpanoa varten. Suomessa meristrategiadirektiivin mukaista meristrategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Suomen seurantaohjelma koostuu 13:sta ohjelmasta, joiden alla on yhteensä 44 alaohjelmaa. Tähän päivitettyyn seurantaohjelmaan lisättiin kuusi uutta alaohjelmaa ja useita alaohjelmia muokattiin joko muuttuneiden vaatimusten, kehittyneempien menetelmien tai muuttuneen toimintaympäristön takia. Merenhoidon uusia vaatimuksia ovat meristrategiadirektiivin liitteen 3 päivitys (EU/2017/845), Euroopan komission päätös EU/2017/848 merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset standardoiduista menetelmistä. Seurantakäsikirja koostuu kolmesta osasta: seurantaohjelman tausta, varsinainen seurantaohjelma, ja kolmas osa, joka käsittelee seurannan kehitystarpeita, kustannuksia ja riittävyyttä. Seurantaohjelma kattaa ekosysteemilähestymistavan mukaisesti erilaisia muuttujia, jotka kuvaavat toisaalta veden ominaisuuksia ja laatua ja toisaalta ekosysteemin osia ja niiden tilaa sekä niihin kohdistuvia ihmisestä johtuvia paineita. Seurannan alaohjelmissa on kuvattu mitattavat meriympäristön ominaisuudet tai paineet, niiden seurantatiheys, indikaattorit, joihin seurantatietoa käytetään, seurannalla kootun tiedon hallinta ja yhteydet meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin ja kriteereihin

ECLAIRE: Effects of Climate Change on Air Pollution Impacts and Response Strategies for European Ecosystems. Project final report

The central goal of ECLAIRE is to assess how climate change will alter the extent to which air pollutants threaten terrestrial ecosystems. Particular attention has been given to nitrogen compounds, especially nitrogen oxides (NOx) and ammonia (NH3), as well as Biogenic Volatile Organic Compounds (BVOCs) in relation to tropospheric ozone (O3) formation, including their interactions with aerosol components. ECLAIRE has combined a broad program of field and laboratory experimentation and modelling of pollution fluxes and ecosystem impacts, advancing both mechanistic understanding and providing support to European policy makers. The central finding of ECLAIRE is that future climate change is expected to worsen the threat of air pollutants on Europe’s ecosystems. Firstly, climate warming is expected to increase the emissions of many trace gases, such as agricultural NH3, the soil component of NOx emissions and key BVOCs. Experimental data and numerical models show how these effects will tend to increase atmospheric N deposition in future. By contrast, the net effect on tropospheric O3 is less clear. This is because parallel increases in atmospheric CO2 concentrations will offset the temperature-driven increase for some BVOCs, such as isoprene. By contrast, there is currently insufficient evidence to be confident that CO2 will offset anticipated climate increases in monoterpene emissions. Secondly, climate warming is found to be likely to increase the vulnerability of ecosystems towards air pollutant exposure or atmospheric deposition. Such effects may occur as a consequence of combined perturbation, as well as through specific interactions, such as between drought, O3, N and aerosol exposure. These combined effects of climate change are expected to offset part of the benefit of current emissions control policies. Unless decisive mitigation actions are taken, it is anticipated that ongoing climate warming will increase agricultural and other biogenic emissions, posing a challenge for national emissions ceilings and air quality objectives related to nitrogen and ozone pollution. The O3 effects will be further worsened if progress is not made to curb increases in methane (CH4) emissions in the northern hemisphere. Other key findings of ECLAIRE are that: 1) N deposition and O3 have adverse synergistic effects. Exposure to ambient O3 concentrations was shown to reduce the Nitrogen Use Efficiency of plants, both decreasing agricultural production and posing an increased risk of other forms of nitrogen pollution, such as nitrate leaching (NO3-) and the greenhouse gas nitrous oxide (N2O); 2) within-canopy dynamics for volatile aerosol can increase dry deposition and shorten atmospheric lifetimes; 3) ambient aerosol levels reduce the ability of plants to conserve water under drought conditions; 4) low-resolution mapping studies tend to underestimate the extent of local critical loads exceedance; 5) new dose-response functions can be used to improve the assessment of costs, including estimation of the value of damage due to air pollution effects on ecosystems, 6) scenarios can be constructed that combine technical mitigation measures with dietary change options (reducing livestock products in food down to recommended levels for health criteria), with the balance between the two strategies being a matter for future societal discussion. ECLAIRE has supported the revision process for the National Emissions Ceilings Directive and will continue to deliver scientific underpinning into the future for the UNECE Convention on Long-range Transboundary Air Pollution

ECLAIRE third periodic report

The ÉCLAIRE project (Effects of Climate Change on Air Pollution Impacts and Response Strategies for European Ecosystems) is a four year (2011-2015) project funded by the EU's Seventh Framework Programme for Research and Technological Development (FP7)

Liiketalouden koulutusohjelman alumnitoiminnan kehittäminen

Opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää millaista alumnitoimintaa muissa suomalaisissa ammattikorkeakouluissa harjoitetaan ja tältä pohjalta löytää kehitysmahdollisuuksia Mikkelin ammattikorkeakoulun liiketalouden koulutusohjelman alumnitoiminnalle. Tutkimusongelmana on siis kuinka liiketalouden koulutusohjelman alumnitoimintaa voidaan kehittää. Alaongelmana on kuinka muiden ammattikorkeakoulujen kokemusta ja tietoja voidaan hyödyntää liiketalouden koulutusohjelman alumnitoiminnan kehittämisessä. Opinnäytetyön tutkimuksellinen osuus on toteutettu kvalitatiivisena tutkimuksena. Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa tutkimme kuinka suomalaiset ammattikorkeakoulut esittelevät alumnitoimintaansa verkkosivuillaan. Toisessa osiossa valitsimme internettutkimuksen perusteella viisi ammattikorkeakoulua, joiden alumnivastaaville toteutimme sähköpostihaastattelun. Haastatteluissa selvitimme kuinka valitut ammattikorkeakoulut ovat toteuttaneet alumnitoimintansa. Tutkimuksen tuloksista selvisi, että ammattikorkeakouluilla on usein hyvin erilaiset lähestymistavat alumnitoiminnan toteuttamiseen. Alumnitoiminnan laajuus ja organisointitavat vaihtelevat paljon eri ammattikorkeakouluissa. Toisaalta alumneille järjestettävät aktiviteetit ovat melko samanlaisia useassa ammattikorkeakoulussa. Tutkimuksesta selvisi myös se, että mentorointia järjestetään hyvin harvassa ammattikorkeakoulussa ja jos sitä päätetään järjestää, niin mentorointiohjelmaa varten on varattava riittävästi aikaa ja resursseja. Johtopäätöksemme tutkimuksesta on se, että alumnitoiminta on ammattikorkeakouluissa hyvin organisoitua, mutta kärsii henkilöstöresurssien puutteesta. Alumnitoiminnan resurssit kannattaa siis käyttää tehokkaasti ja alumneja tulisi motivoida vapaaehtoiseen toimintaan. Alumnitoiminnan kehittymisen arviointi on erityisen tärkeää alumnitoiminnan toimivuuden kannalta.The objective of this bachelor’s thesis was to find out how other Finnish universities of applied sciences managed their alumni programs and on this basis create possibilities to develop an alumni program for the degree programme of Business Management at Mikkeli University of Applied Sciences. The research problem was how to develop an alumni program for degree programme of Business Management. Another problem was how to utilize the experience and knowledge of other universities of applied sciences in developing the alumni program. The research part of the thesis was conducted by qualitative measures. In the first part of the study we inspected the webpages of different Finnish universities of applied sciences and how they introduced their alumni programs. Then we selected five of these universities of applied sciences and conducted an email interview to their alumni representatives. Through these interviews we found out how these universities of applied sciences conducted their alumni programs. Additional research was conducted from the answers. We discovered that universities of applied sciences had multiple different ways to conduct their alumni programs. The programs varied in size and had different organization methods. On the other hand the activities arranged for the alumni were very similar in many of the colleges. We also found out that mentor programs were arranged in very few universities of applied sciences. The ones that did organize mentor programs had collected enough resources and time for the program. The conclusion was that the alumni programs in Finnish universities of applied sciences were well organized, but they suffered from lack of human resources. Therefore, the use of resources should be efficient and institutions should try to motivate the alumni to voluntary cooperation. Measuring the development of alumni programs is essential for the success of the alumni program

Imaginaries of Road Transport Automation in Finnish Governance Culture - A Critical Discourse Analysis

| openaire: EC/H2020/856602/EU//FINEST TWINSAs transport automation technology continues to emerge, there is a need to engage in the questions of its governing—to find a balance between unreflective enablement and rigid control. An increasing body of literature has begun to address the topic, but only a few studies have examined discourse and culture as central components of the related governance processes. This article aims to analyse the discourse surrounding self-driving vehicles in the Finnish context by drawing from the concept of sociotechnical imaginaries. The critical discourse analysis framework is applied to study a comprehensive set of documents published by Finnish national-level governmental bodies from 2013 to 2020. The analysis identifies four imagined ways of implementing self-driving vehicles into the Finnish transport system and a large set of mostly positive anticipated implications. Moreover, the analysis illustrates the transport automation imaginary’s cultural and spatial detachment, most obvious in the lack of detail and the disconnection between the imagined implementations and the anticipated implications. The findings are convergent with findings from other governance contexts, where discourse has been largely characterised by an unjustified optimism and strong determinism related to the wedlock with the automobility regime. If left unaddressed, such lack of reflectivity will not just lead to a plethora of undesired implications for Finnish society at large but will also signify a failure in developing an adaptive governance culture needed to face challenges of the 21st century.Peer reviewe

Social Excursions During the In-between Spaces of Lessons : Students’ Smartphone Use in the Upper Secondary School Classroom

In this article, we focus on smartphone use initiated by students during lessons, with the aim of deepening the knowledge of when and why this use happens. Our methodological approach is video-ethnographic. The empirical data consists of 20 focus students in 9 upper secondary school classes, comprising 70 h of video material. The results show that the use of smartphones most often occurs in what we call the in-between spaces during lessons. These spaces are individual and negotiated within the classroom interaction frames. We argue that turning to one’s phone during an in-between space may largely be seen as a social excursion that is generally smoothly and tactfully integrated into the social order of the classroom.Connected classrooms